NinaFrom Muista pitää huolta itsestäsi!

Välitätkö vai et?

  • 18.5.2014 tapahtuma
    18.5.2014 tapahtuma
  • Eräs traaginen tapaus!
    Eräs traaginen tapaus!
  • Eduskuntatalon portaat. Puhumassa M. Niikko, PS
    Eduskuntatalon portaat. Puhumassa M. Niikko, PS

Tänään oli Eerikan nimipäivä. Muistatko hänet? Minä muistan!

”Kahdeksanvuotias Vilja-Eerika Tarkki kuoli äitienpäivänä tasan kaksi vuotta sitten. Lastensuojelulle tehdyt ilmoitukset eivät pelastaneet pientä tyttöä isänsä ja äitipuolensa väkivallalta. Eerikasta tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta silti hän asui isänsä ja äitipuolensa kanssa kuollessaan. Syyttäjä Tuire Tamminiemen mukaan jutussa on tällä hetkellä 12 epäiltyä ja jos syytteet päätetään nostaa, oikeuskäsittely alkaisi aikaisintaan syksyllä.”

Eerikan kuolema on koskettanut Helsingin koko lastensuojelua ja osoittanut sen, että vanhemmat eivät välttämättä ole aina lapsen parhaaksi– Eerikan kuolema oli onnettomien yhteensattumien summa. Vaikka näin kävi, niin voi käydä jatkossakin. Läheltä piti -tilanteita tapahtuu.

– Vaikka lapsilla on vanhemmat, he eivät välttämättä ole niin hyviä kuin haluamme ajatella. Eerikan tapaus opetti sen, että aina pitää myös epäillä pahinta. Maailmassa on pahuutta, Helsingin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio pohtii.

Puolisen vuotta sitten ilmestyi fb:n tapahtuma: ”Lastensuojelu kuntoon Suomessa”. Kyseessä oli tänään toteutunut tilaisuus eduskuntatalolla. Rauhanomainen mielenosoitus, jonka tavoitteena oli osoittaa päättäjille, että jotain on tehtävä pikaisesti lastensuojelun häpeällisen tilanteen korjaamiseksi.

”Sosiaalivirkailijat toimivat kuntien kurjan tilanteen vuoksi ylityöllistettyinä, lapsiasiavaltuutettu irtisanoutui resurssipulan takia, monikansalliset yhtiöt rahastavat sijaishuollossa” –järjestäjinä Lastensuojelu huolestuttaa –ryhmä ja Etävanhempien liitto.

Erittäin hyvien puheiden lisäksi pidettiin minuutin pituinen hiljainen hetki Eerikan muistoksi!

 

Mikä mättää?

Tiedon kulku on edelleen huonoa viranomaisten kesken.

Moni ei uskalla puuttua.

Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tavata lasta riittävästi.

Noin puolessa Suomen kunnista on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä.

Lastensuojelussa on pahimmillaan jopa 160 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän saamien ehdotusten mukaan sopiva sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on noin 20–50 asiakasta.

Kolmannes koko maan lastensuojelun henkilöstöstä on epäpätevää. Kymmenesosassa kuntia ei työskennellyt lainkaan kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä.

Kaikissa kunnissa ei pystytä noudattamaan lakia.

Keskeisimpiä ongelmia on virallisestikin tunnustettu olematon valvonta. Koska valvontavastuu on hajautettu eri tahoille: kuntien sosiaalityöntekijöille, aluehallintovirastoille, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston kanslerille, kokonaiskuvaa on vaikea saada.

Sosiaalityöntekijän ohjeistus ja niiden noudattaminen: ohjeet eivät aina jätä tilaa paikalliselle harkinnalle ollenkaan, vaan sosiaalityöntekijän toimien lainmukaisuutta arvioitaessa katsotaan vain asianmukaisia lainkohtia ja ministeriön soveltamisohjeita. Jos paikallisesti on harkittu asiaa toisin, voidaan sosiaalityöntekijää syyttää virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Nykyinen lastensuojelukertoimen mukaan valtio jakaa rahaa kunnille sitä runsaammin, mitä enemmän lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Tämä ei herätä luottamusta.

Raportissa on todettu, että "kunnalle ja lastensuojelun ammattihenkilöille on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa asiakkaisiin" Paljon valtaa ja vain vähän valvontaa. Lisää epäluottamustekijöitä.

Liian suuret asiakasmäärät näkyvät väistämättä lastensuojelun laadussa: ”me työntekijät toivomme, että niillä asiakkailla, jotka ovat hiljaa, on kaikki hyvin. Kaikkiin ei ehditä millään olemaan aktiivisesti yhteydessä. Ne lapset, jotka kriisiytyvät, heidän kanssaan työskennellään aktiivisemmin. Ne, joilla on vähemmän kriisiä, jäävät väistämättä taustalle.

Sosiaalityöntekijän kanssa lastensuojelusta säästäminen tulee pidemmän päälle hyvin kalliiksi: ”ennaltaehkäisevää ja varhaista puuttumista joudutaan laiminlyömään ja se olisi kuitenkin rahassa mitattuna halvinta inhimillisen kärsimyksen minimoimisesta puhumattakaan”.

Ongelmallista lastensuojelussa on se, että sosiaalityön piirissä on erilaisia tulkintoja salassapitoon liittyen. Salassapitoa käsitellään kymmenissä lakipykälissä. Yksi työntekijä ei voi hallita kaikkia näitä säännöksiä.

 

Lastensuojelussa eletään kovien arvojen aikaa ja suosituksia on vaikea noudattaa taloudellisen tilanteen vuoksi. – Kaikki lähtee talouden näkökulmasta, kunnan pitäisi järjestää laadukkaat palvelut, mutta se ei ole mahdollista, koska talous on rempallaan. – Sosiaalityöntekijät on puristettu muottiin ja ammattiosaamisemme on siirretty nurkkaan. Meillä on osaamista, taitoa ja kokemusta, mitä pitäisi tuoda paremmin esille, Kitunen kertoo.

Lastensuojelun ilmoitusten määrä on kasvanut viime aikoina. Voimavaroja ei ole pystytty lisäämään lastensuojeluun niin paljon kuin tarvetta olisi. – Avuntarve on varmasti aito, kun perheitä ohjataan lastensuojeluun. Enemmän voisi kuitenkin hyödyntää perhetyötä tai kotipalvelua, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja pohtii.

– On tärkeää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsesta on huoli. Ei välttämättä voi nähdä, millainen lapsen tilanne todellisuudessa on. Nyt näyttää siltä, että ollaan palaamassa huutolaisaikaan. Palvelut annetaan sille, joka tuottaa ne halvimmalla, harmittelee sosiaalityöntekijä Timo Kitunen.

Helsingin lastensuojelun organisaatiossa kiehuu. Noin 70 prosenttia lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on allekirjoittanut kirjelmän, jonka mukaan lastensuojelussa tehdään nyt päätöksiä asiakkaiden kohtalosta ilman tarkkaa tietoa heidän olosuhteistaan ja tarpeistaan. Kirjelmä on tehty maaliskuussa. Allekirjoittajat arvostelevat lastensuojelun johtoa muun muassa siitä, että huostaan otetun lapsen sijoittamisesta päättävät ihmiset, jotka eivät koskaan ole tavanneet tätä.

Lastensuojelun kenttätyössä työskentelevillä riittämättömyyden tunne onkin hyvin tuttu.  – Se on kyllä todella tuttu tunne. Turhaumia on tullut siinäkin määrin, että on tehnyt joskus mieli sulkea korvansa, koska tietää, ettei pysty auttamaan. Tiedän alueita, missä lasketaan eurojen mukaan niin tiukasti, että asiakkaat jäävät jonoon - ihan sama, onko tapauksessa suurin piirtein murhatapaus tai ei. Tätä resurssipula on äärimmillään, lastensuojelun sosiaalityöntekijä kritisoi.

 

Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2012 lähes 18 000. Huostaanottoluvut Suomessa ovat pieneen väestöön aivan hirvittävät. Vuodesta 1995 luvut ovat kasvaneet. Onko kaikki oikeudenmukaisesti päätetty? Onko osin kyse bisneksestä?

 

Eräs näkökulma on ns. perusteettomat lastensuojeluilmoitukset. Tehdäänkö niitä kiusallaan, kateudesta, ymmärtämättömyydestä, tiedon puutteesta. Esim. tämä: lastensuojeluilmoitus kuntosalilla käymisen takia. Ilmoitus oli tehty nimettömänä facebookin kautta. Kuvien ja kirjoitusten perusteella. Totuus oli se, että äidin kuntoillessa vauvaa oli hoitanut isä.

Ns. turhat ilmoitukset vievät resursseja lastensuojelun henkilöstöltä. Kenellä tahansa kuntalaisella on lastensuojelulain mukaan oikeus ja mahdollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Perusteeksi riittää huoli lapsen tilanteesta.

Minusta on hyvä, että jokainen ilmoitettu tapaus tutkitaan. Päätöksiin en ota kantaa, koska en ole asianomainen enkä asiantuntija.

 

HS tapasi keskiviikkona seitsemän ryhmän jäsentä, jotka kertoivat lastensuojelun ongelmista. He eivät halua esiintyä omilla nimillään. He kertovat, että johto on kieltänyt sosiaalityöntekijöitä puhumasta lastensuojelun tilanteesta medialle tai määrärahoista päättäville valtuutetuille. Työntekijöiden mukaan suurin ongelma on, että lapsen tunteva vastuusosiaalityöntekijä ei Helsingissä saa tehdä päätöksiä lapsen palveluista tai sijoituspaikasta. Sosiaalityöntekijä tekee esityksen, mutta päätöksen tekee asiakasohjausryhmä. Lasta ryhmä ei tapaa.

Esimerkiksi Espoossa ryhmä ehdottaa palveluita vastuusosiaalityöntekijälle. Tämä sitten valitsee sen, jonka katsoo vastaavan lapsen tarpeeseen, kertoo Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila.

Helsingissä vastuusosiaalityöntekijät kertovat joskus kirjaavansa asiakkaan papereihin olevansa eri mieltä vaikka sijoituspaikasta.

"Välillä tehdään päätöksiä, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia", eräs työntekijä sanoo.

Työntekijöitä huolettaa, että vastuun päätöksistä kantaa sosiaalityöntekijä, vaikkei olisi niitä tehnytkään. Jos huostaanotto on vastentahtoinen, voi vastuuta joutua kantamaan oikeudessa.

"Vastuusosiaalityöntekijä päätyy oikeuteen kertomaan, miksi juuri tämä paikka on tämän lapsen edun mukainen, vaikka hän tietää itse, ettei se ole. Muuten koko huostaanotto vaarantuu", eräs sosiaalityöntekijä sanoo.

Lounatvuoren mukaan sosiaalityöntekijän pitää määrittää tuen tarve selvästi, jotta ohjausryhmä voi etsiä lapselle parhaan paikan. Lounatvuoren mukaan palveluntuottajia on niin paljon, etteivät sosiaalityöntekijät voi tuntea niitä riittävän hyvin.

Sosiaalityöntekijät haluaisivat hoitaa asiakkaita mahdollisimman hyvin, mutta liian suuri työkuorma tekee siitä hankalaa. "Vastuu on hervoton: lapsen tulevaisuus. Joskus yöllä herää miettimään, että pilasinko sen."

 

Mitä on tehty, tehdään tai tullaan tekemään?

Lastensuojelulain muutos astui voimaan 2014 alussa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos työstää laajaa lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanketta, minkä lopulliset tulokset tulevat julki 2016. Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti Kuntaliiton kanssa lastensuojelun laatusuositukset. Toimiva lastensuojelu -työryhmä perustettiin kaksi vuotta sitten, kun 8-vuotiaan Eerikan kuolema kyseenalaisti suomalaisen lastensuojelun tilan.

”Viranomaisten ja ammattilaisten yhteistyötä tulisi lisätä entisestään. Viranomaisten kanssa pitäisi päästä yhtenäiseen käytäntöön salassapidon suhteen. – Lainsäädännön mukaan seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset tulee aina ilmoittaa poliisille. Työryhmä tekee nyt myös selvitystä siitä, voisiko fyysisen pahoinpitelyn tapaukset ilmoittaa samalla tavalla suoraan poliisille.”

Valvira ja aluehallintovirastot ryhtyvät toimiin niissä kunnissa, joissa lastensuojelun henkilöstöä ei selvästi ole riittävästi. Valvira myös selvittää tarkemmin mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluja kuntien lastensuojelutyössä.

Silloin matalan kynnyksen aktivismi kuten erilaisen materiaalin julkaiseminen verkossa voi toimia epävirallisena kanteluna, joka on julkisuutta saadessaan byrokraattista tapaa tehokkaampikin.

 

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Olkoon tämä tällä kertaa tässä. Kysyn vain lopuksi: olemmeko hyvinvointivaltio? Huolehditaanko täällä heikoimmista, autetaanko riittävästi ja ajoissa? Ajatellaanko täällä lapsen etua vai ei?

 

Puututhan, jos näet kaltoin kohdellun lapsen?

 

Nina From

 

Voit allekirjoittaa kansalaisaloitteen: lastensuojelulaki uusiksi:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721

 

Paikalla oli myös www.isatlastenasialla.fi ja paljon muita asiaa edistäviä tahoja ja ihmisiä!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Tapahtuma on enemmän kuin ikävä ja sen taustat on hyvä selvittää. Enempää Erikoita ja hänen kohtaloaan jakavia, emme todellakaan tarvitse.

En kuitenkaan usko, että asian hoidon epäonnistuminen johtuu loppututkintoa suorittamatta olevien määrästä. Media lähes joka asiassa yhdistää epäpätevyyden ja loppututkinnon suorittamatta olemisen. Muistan lukeneeni, että median mukaan lastensuojelussa on 30% epäpäteviä. Oikein kirjoitettuna olisi pitänyt sanoa, että 30% henkilökunnasta on vailla vaadittua loppututkintoa. Epäpätevien määrästä tuo prosenttiluku ei kerro. Voi olla oikea tai väärä, sitä tuosta uutisesta ei selville saa!

Varmasti näistä 30%:sta, osa ei hallitse tehtäviään. Mutta aivan varmasti tutkinnon suorittaneissakin on tehtäviään osaamattomia. Aivan kuten "epäpätevissä" on alansa erittäin hyvin omaavia. Ei pitäisi yleistää!

Minusta nimenomaan sosiaalisella alalla sopivuus, sosiaalinen mielenlaatu, halu huolehtia toisesta on vähintäänkin yhtä tärkeita kuin vaikkapa pykälien pilkuntarkka osaaminen. Ja koulutukseen valittaessa tulisi entistä tarkemmin soveltuvuus tutkiä. Vaikka henkilöllä olisi kuinka monta loppututkintoa, niin ilman tarvittavaa sosiaalisuutta, hän on pelkkä kylmä virkamies! Epäpätevämpi kuin vähemmän koulutettu , joka tekee työtään sydämellään.

Luulisin, että näistäkin Helsingin päättäjistä monet, ovat varmaan pykälien mukaan toimineet ja mielestään ammattitaitoisiä, asiat hyvin tunteviä. He ovat vain toimineet kuten virkamies toimii ja tämänkaltaisissa asioissa se ei vain riitä!

Käyttäjän NinaFrom kuva
Nina From

Toki, Jouko on noinkin. Kuitenkin kaikkien tärkein tehtävä on suojella lasta. Lapsi on viaton ja syytön tässä maailmassa. Lapsi ei ole paha.

Ennaltaehkäisevä toiminta, siihen panostaminen, perheiden tukeminen ja riippuvuuksista pois auttaminen ovat aidosti asioita, jotka pitäisi priorisoida yhteiskunnassamme. Tällä toimintojen ja resurssien suunnan muuttamisella on inhimillinen merkitys kaikille sen parissa oleville ja työskenteleville. Puhumattakaan rahallisista säästövaikutuksista. Tässä ei pitäisi elää kvartaali-, puolivuosi tai edes vuositulosmaailmassa vaan katsoa kehitystä ja tuloksia pidemmällä tähtäimellä.

Minusta meidän arvomaailma on rempallaan, kun katsomme nykyistä tekemistä, resurssointia ja tuloksia. Heikko esitys kerta kaikkiaan.

Nostamalla esille, julkisuuteen näinkin selkeitä laiminlyöntiä, jopa kuolemaan johtanutta, pitkäkestoista ja sairastakin toimintaa kuvaavia asioita, ihmisten asioita, voi tapahtua muutosta.

Eerikan tapaus kaikessa karmeudessaan, vastaava julkisuuteen tuotu koulemantuottamus Ruotsissa, kertoo nyt ja tulevaisuudessa sen, että tarvitaan muutoksia moniin tilanteisiin ja kohtiin, kohtaamisiin, lakeihin ja arvomaailmaan.

Kuka vastustaa näitä muutoksia?

Mialle kiitos siitä, että lyhyesti kuvasit epäkohdan, joka on nyky-yhteiskunnassamme täydellinen epäkohta. Yksinäisyys, välinpitämättömyys, lapsen, nuoren, aikuisen, vanhuksen osalta on niin väärin. Olemme keskellä ihmisiä ja kuitenkin yksin. On paikkoja, joista apua saa, mutta ei sitä silti löydetä tai tavoita silloin, kun vielä havaitsee tarpeen.

Mihin onkaan kadonnut inhimillisyys, vilpittömyys, avun tarjoaminen ilman vastinetta? Empatia?!

Toimituksen poiminnat